Väripigmenttejä

Kuva: www.auro.fi

Väripigmentiksi kutsutaan värillistä, mustaa, valkoista tai fluorisoivaa kiinteää jauhetta, joka ei liukene käytettyyn sideaineeseen tai reagoi sen kanssa kemiallisesti. Pigmentit antavat maaleille värin ja peittävyyden sekä voivat parantaa niiden säänkestävyyttä ja siveltävyysominaisuuksia.

Väripigmenttien partikkelikoko vaihtelee 0,01µ-1,0µ. Kaikki tietyn maalin pigmentit eivät kuitenkaan ole samankokoisia. Muodoltaan partikkelit voivat olla pallomaisia, neulamaisia tai kuutiomaisia. Pigmentti voidaan lisätä maaliin kuivana jauheena, veteen sekoitettuna tai öljymäisenä pastana.

Väriaineita saadaan luonnosta tai ne voivat olla keinotekoisesti tehtyjä (synteettisiä). Pigmentit voidaan jakaa orgaanisiin ja epäorgaanisiin. 

Epäorgaaniset väriaineet valmistetaan kemiallisista alkuaineista (ei hiili). Ne kestävät hyvin kemiallisia rasituksia ja korkeita lämpötiloja. Monet epäorgaaniset värit ovat myrkyllisiä (mm. lyijy-, kupari- ja arseenivärit). Yksinkertaisia hiiliyhdisteitä (esim. karbonaatteja) pidetään usein epäorgaaneina. Näitä väriaineita on kolmea tyyppiä:
1. synteettiset värit (valmistetaan teollisesti)
2. mineraalivärit (esiintyvät luonnossa mineraaleina)
3. maavärit (syntyvät luonnontuotteina joidenkin mineraalien rapautumisen yhteydessä)

Orgaaniset luonnonväriaineet muodostuvat hiiliyhdisteistä. Niitä saadaan eläin-ja kasvikunnasta. Pigmentit voivat olla kokonaan väriainetta tai sellaisia, jotka saadaan aikaan sekoittamalla vesiliukoinen väriaine kiinteään, reagoimattomaan aineeseen (esim. saveen), jotta väristä saadaan kiinteää.

Synteettiset orgaaniset aineet koostuvat laboratorioissa valmistetuista hiiliyhdisteistä, joita ei sellaisenaan esiinny luonnossa.

MUUTAMIA MAALARIEN KÄYTTÄMIÄ VÄRIAINEITA

MUSTAT JA VALKOISET VÄRIT
Sinkkivalkoinen on kohtuullisen peittävä, sillä on hyvä ilmaston ja erinomainen valon kesto. Myrkyllinen.
Titaanivalkoinen on monikäyttöisempi kuin sinkkivalkoinen (se soveltuu myös kalkki- ja liimamaalin sävytykseen), mutta muuten samaa luokkaa.
Lyijyvalkoinen eli kremsinvalkoinen on vanhimpia tunnettuja väriaineita. Se on erittäin kestävä ja erittäin myrkyllinen.
Liitujauhon peittävyys on hyvin vähäinen ja sitä käytetään lähinnä täyteaineena.
Norsunluumusta on puhtain ja syvin mahdollinen musta. Erinomainen valon ja ilmaston kesto.
Rautaoksidimusta on luotettava ja erittäin kestävä väri kaikissa maalilaaduissa.
Nokimusta on erinomainen valon ja ilmaston kestoltaan, happojen ja emäksien kestoltaan sekä peittävyydeltään. Se soveltuu käytettäväksi niin ulos kuin sisällekin, niin öljy kuin emulsiomaaleihinkin. Maalausvärinä tunnetuin nokipigmentti on Kimrööki.

KELTAISET VÄRIT
Kromikeltaisen sävyt ovat kirkkaita, mutta sisältämänsä lyijyn takia myrkyllisiä. Valonkestoarvo on tyydyttävä.
Kadmiumkeltainen on myrkyllinen eikä sovi sekoitettavaksi kromi- ja lyijyvärien kanssa.
Oksidikeltainen kestää erinomaisesti valoa, ilmastoa, happoja ja emäksiä ja sen peittokyky on myös erittäin hyvä.  Sitä voidaan käyttää kaikkiin maalausmenetelmiin niin sisällä kuin ulkonakin.
Keltaiset ja ruskeat okrat ja keltamulta ovat rautahydroksidipitoista savimaata. Okravärit soveltuvat hyvin öljy- kalkki- ja liimamaaleihin.
Keltaterralla on samat ominaisuudet kuin okraväreilläkin.

PUNAISET VÄRIT
Punaiset maavärit, poltetut punaiset okravärit ja punamulta ovat kaikki luonnollisia maavärejä. Ominaisuudet ovat samoja kuin keltaisten.
Rautaoksidipunainen on läheistä sukua maaväreille ja ominaisuuksiltaankin samankaltainen. Kauppanimiä ovat englanninpunainen, intianpunainen, persianpunainen jne

SINISET VÄRIT
Ultramariininsininen valmistetaan lapiz lazulista ja se on hyvin kallista. Keinotekoisella ultramariinilla on hyvä valonkesto, mutta happoa ei kestä ollenkaan. Ei saa sekoittaa lyijy- tai kromivärien kanssa.
Kobolttisininen kestää hyvin valoa, ilmastoa, happoja ja emäksiä, mutta peittovoima on erittäin heikko. Se on myös myrkyllinen.

VIHREÄT VÄRIT
Schweinfurtin vihreä on väriaineista myrkyllisin, se valmistetaan kupariarsenaatista ja kupariasetaatista.
Kromioksidivihreä on hyvin peittävä, se soveltuu kaikkiin sekoituksiin ja maalilaatuihin niin sisällä kuin ulkonakin. Se kestää erinomaisesti valoa, ilmastorasituksia, happoja ja emäksiä.
Kromihydroksihivihreä eli smaragdinvihreä eli viridian. Peittokyky on melko heikko, mutta kestää kaikissa olosuhteissa ja maalityypeissä.
Maavihreät ovat erittäin kestäviä ja käyttökelpoisia väriaineita kaikissa maalausmenetelmissä, erityisesti taittoväreinä.
Vihreä umbra kestää hyvin valoa ja ilmastoa, mutta ei happoja. Parhaimmillaan taittovärinä.

RUSKEAT VÄRIT
Luonnon umbra ja poltettu umbra soveltuvat kaikkiin seoksiin ja maalityyppeihin. Valonkestävyys on erinomainen ja peittävyys kohtailainen. Happoja ne kestävät huonosti.


Lähteet:

www.coloria.net
Karijärvi, Päivi: Koristemaalaus (1992)
RT-kortiston mukainen väriaineluettelo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti