tiistai 25. maaliskuuta 2014

Melkein valmis

Tässä istuinosa on kertaalleen lakattuna mattapintaisella Helo-lakalla.

Märkä pinta läheltä

Opinnäytetyön palautus

Opinnäytetyön palautuspäivä pääsi kuin pääsikin yllättämään, niin hyvissä ajoin kun työni aloitinkin. Olisin halunnut työssäni löytää enemmän tietoa oikeasti ympäristöystävällisistä maaleista sekä tehdä näillä koemaalauksia ja vertailuja. Toki voin ne myöhemminkin tänne lisätä, mutta olisi ollut kivaa saada se osuus opinnäytetyön puitteissa tehdyksi. Kyynärpää-ongelmat ja vapaa-ajan puute verottivat aika paljon työosuutta, mutta se sai toisaalta minut kirjojen ja netin pariin etsimään tietoa. Alunperin suunnitelmiini eivät kuuluneet mukailu- ja koristemaalaukset, mutta niitä oli niin kiva tehdä niin muutama päätyi tännekin.




maanantai 24. maaliskuuta 2014

Petroliöljymaali

Tarvitaan:
7,5 osaa vernissaa
2,5 osaa valopetrolia
kuivien väripigmenttien määrä on 1,4-1,8 kg/ 1 l nestettä

Petroliöljymaali on helppo valmistaa ja sitä on kevyt ja luistava maalata. Se soveltuu hyvin erilaisille alustoille, myös ns. ongelmapinnoille. Se ei muodosta vanhetessaan pintajännitystä, vaan kuluu ja murenee hitaasti pois. Yksi maalaus ilman pohjustusta riittää.

Lähde: muistiinpanot

Tervamaalin valmistus

Tarvitaan:

6 osaa juoksevassa muodossa olevaa miilupoltettua tervaa
3 osaa vernissaa
1 osa puutärpättiä

Luonnon pigmenttejä sekoitetaan niin paljon, että maalista tulee peittävä.

Pigmenttejä lisättäessä on huolehdittava, ettei maalista tule liian vahvaa, jolloin sitä on vaikea sivellä. Liian vahvaksi päässyttä maalia on ohennettava lisäämällä puutärpättia alkuperäisessä suhteessa.

Tervamaali levitetään yhden kerran sivelynä

Sopii puhtaalle puulle tai aiemmin tervatulle.

Lähde: muistiinpanot

Kalkkimaalin sävytys

Kalkkimaalin sävytyksessä käytetään yleisimmin epäorgaanisia maavärejä. Keinotekoisesti valmistetut pigmentit eivät ole niin hyviä (esim. punainen rautaoksidi muuttuu jo muutamassa vuodessa marjapuuron väriseksi)

Kultaokra on eniten käytetyin, sitä voidaan käyttää niin yksinään kuin yhdessä muiden pigmenttien kanssa. 

Kirkkaat sävyt eivät sovellu kalkkimaalin sävytykseen.

Vihreistä kromioksidivihreä on ainoa sävytykseen käyvä pigmentti, sinisistä taas koboltin sininen on käytössä todettu kestävimmäksi. Molemmista löytyy valitettavasti myös sekoituksia, jotka eivät sovellu maalin sävytykseen.

Oksidimusta ja kimrööki on sekoitettava todella huolellisesti sillä näillä on taipumus erottua maalista.

Maalarin valkoinen saadaan luonnon umbralla. Muitakin vaihtoehtoja on toki, mutta niissä joudutaan käyttämään kahta tai kolmeakin pigmenttiä.

Sävyttäminen aloitetaan sekoittamalla kuivat jauhepigmentit kalkkiveteen löysäksi tahnaksi noin 2 vrk ennen käyttöä. Tahna voidaan tarvittaessa siivilöidä jos pigmentit eivät ole kunnolla sekoittuneet.

60-luvulla kalkkimaalia alettiin sävyttää muovimaalin kantasävyillä, puna- ja keltamultasävytykset tehtiin helppouden ja edullisuuden vuoksi entiseen tapaan.

Myös pastavärisävytyksiä kokeiltiin, mutta ne epäonnistuivat poikkeuksetta maalin emäksisyyden ja liian heikon auringon UV-säteiden kestävyyden vuoksi.

Kalkkitahnassa kuiva-ainesprosentti on n. 50% ja sitä pidetään laskennallisena perusteena. Siihen voidaan sekoittaa 80-100g kuivia pigmenttejä / 1 kg. Jos pigmenttiä on liikaa -> sateella maali valuu ja tehty työ on lyhytikäinen.

Sävytyksen onnistuminen on kiinni kalkkitahnan ja pigmenttien laadusta. Pigmenttien laatu on kuitenkin heikentynyt raskasmetallien poiston myötä eikä kaikkia sävyjä pystytä enää valmistamaan,

Lähde: Järvinen, Kalevi: Kalkki: Muurattujen julkisivujen pintakäsittelyt. 2005

Maitomaali

Tarvitaan:

50 l              kuorittua maitoa (=rasvaton)
10-12 kg      maaväripigmenttiä (keltamulta, punamulta
3 kg             (valko)sementtiä

Maitoon lisätään pigmentit ja viimeiseksi sementtijauhe, hyvin sekoittaen. Sementti laskeutuu nopeasti pohjalle, joten sitä on maalaustyön aikana jatkuvasti sekoitettava.

Soveltuu hyvin niin sisä- kuin ulkoseinienkin puupinnoille.

Lähde: muistiinpanot

Pellavaöljymaali

Tarvitaan:
Hyvälaatuista, kylmäpuristettua pellavaöljyä (esim. vernissaa)
pigmenttejä
liuotinta (esim. pineenitärpättiä)
(kuiviketta)

1. Pigmentti ja tilkka vernissaa hierretään morttelissa tai lasilevylla ja hiertimellä tasaiseksi, joka ei valu.

Aluksi tahna narskuu -> suhisee -> maali on valmista kun hiertämisestä ei kuulu enää mitään ääntä. Hierrä vain pieniä määriä kerrallaan tahnaan, lisää öljyä ja maali on valmista. (Lisää mahdolliset kuivikkeet + liuottimet). Pellavaöljymaalin on oltava paksumpaa kuin myynnissä olevat ja sitä sivellään ohuesti. Hyvin hierretty maali on korkealaatuista.

2. Kun maalia pitää tehdä paljon -> sekoitetaan kuivapigmenttiä vähän kerrallaan öljyyn. Varmista, että kaikki pigmentit ovat sekoittuneet hyvin, ennen kuin lisäät uutta. Jatka kunnes sekoitustikku seisoo paksussa tahnassa t. kallistuu hitaasti reunaa kohti. Näin valmistettu maali ei ole yhtä hyvää kuin hiertimellä tehty, mutta kelpaa vaatimattomampiin maalaustöihin.

Kokeilimme koulussa pellavaöljymaalin sekoittamista sauvasekoittimella. Ja lopputuloksesta tuli hyvin tasalaatuista, helposti ja nopeasti.

Lähde: muistiinpanot

Tuolin selkänoja


Tuolin selkänojaan tein liitutaulumaalin, ruskean maalin ja saumauslaastijauheen sekoituksesta. 

Tuolin istuinosa




Tuolin istuinosa pohjamaalattiin mustalla Otexilla. Ja sen kuivuttuaa pintaan levitettiin poltetun umbran värisellä akryylivärillä (johon oli sekoitettu Laseraa)epämääräisiä pyöreitä kuvioita. Kerry Skinnerin kirjan ohjeiden mukaan levitys olisi pitänyt tehdä pesusienellä, mutta tekemäni koelevyn mukaan "pullasudilla" sai paremman pinnan. Märkää pintaa voi hiertää levittämisen jälkeen nukkaamattomalla rätillä ja töpöttää halutessaan lisää väriä.

On hyvä jos pohjan väri näkyy tai kuultaa paikka paikoin.

Seuraava kerros tehdään samalla tavoin, mutta värinä kuparin väristä maalia.










torstai 20. maaliskuuta 2014

Tuoli-projekti edistyy

Vanha maali poistettu ja pinta hiottu. Terävät kulmat on myös pyöristetty.

Maalaamisen aloitin vaikeimmista kohdista, eli "sisäkulmista" ja alapuolista. Helpoimmat eli päälipinnat maalataan viimeiseksi

Tässä kertaalleen pohjamaalattuna. Maalina käytin mustaa Otexia, koska pinnasta tulee "hieman" erikoinen niin tartuntapohjamaali on tarpeellinen.

Marmoroitu kipsikoriste


Kipsikoristeen voi myös marmoroida. Pohjamaalina valkoista Otexia. Kuviointi on tehty taiteilijaööljyväreillä.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ruosteinen rauta

Tähänkin työhön sain idean Kerry Skinnerin kirjasta. 

Toteutus lähti tummanharmaasta pohjasta, mutta mielestäni pohja voi olla ruskea tai mustakin. Siihen tehtiin pesusienellä poltetun umban ja kuparin värisiä läiskiä. Pyörivää, hiertävää liikettä sekä myös töpötystä/painelua. 



Tässä lisättiin hopean värisellä maalillä läiskiä.


Sekä liitujauhoa märälle pinnalle.

Ylimääräinen liitu harjattiin ja pinnalle pirskotettiin kuparin ja poltetun umbran värisiä maaleja.
En vielä ollut tähän loppu tulokseen tyytyväinen sillä nuo hopeat olivat liian saman kokoisia keskenään ja liian säännöllisiä. Joten töpöttelin vielä poltettua umbraa melkein koko pinnalle. 

Tärkeintä tässä on jälleen kerran kerroksisuus, imitointi näyttää aidolta kun siihen saadaan syvyyttä.


Kipsikoristeen maalaus



Teimme koulussa kipsivaloksia, joihin sai tehdä vapaavalintaisen pintakäsittelyn. Koska meikäläinen harvemmin menee siitä mistä aita on matalin, tein siitä malakiitin. Vieruskaveri katsoi väkertämistäni hetken ja huudahti "Hullu! Teiks sää siit malakiitin!?" No näin pääsi käymään.

Työt pohjamaalattiin Otexilla ja maalattiin taiteilijaöljyväreillä. Kuvioiden tekeminen oli haastavaa pinnan epätasaisuuden vuoksi, mutta kohtuu tyytyväinen olen lopputulokseen.  Pari kerrosta vielä kiiltävää lakkaa (esim. Helo 90), ja koristeet voi ripustaa vaikka seinälle.

Kilpikonnankuori + mahonki

Tässä on koulun seinään maalattu mahonkiootraus kilpikonnankuorikehyksillä. Kehys ei vielä tässä ole ihan valmis.